Kirjoittaessani kuvittelen itseni juuri siihen asemaan, jossa minä tulee esille kirjoittamisessa. Toisiin rooleihin on hieman vaikeampi samaistua, jossain määrin sen takia, että en ehkä ole jokaista asiaa itse toteuttanut. Kuten viimeisin kirjoitus - Kolme - On todella vaikea kuvitella naisena itsensä miehen rooliin, katsomaan kahta naista, yrittää saada kirjoitus todentuntuiseksi ja vielä osallistumaan miehenä siihen, mitä naiset keskenään tekevät. Olen kuitenkin sen verran "äijä" ja bi-henkinen, että minun on välillä vaikea vetää rajoja siihen, mitä itse olen kirjoittaessani.

Viimeisen jutun kirjoittamiseen meni noin tunti. Istuin pääosin tuolillani, sen reunalla, välillä seisoin ja välillä oli pakko karata koneelta tekemään hetkeksi jotain muuta. Housut kastuivat läpimäriksi, se kertonee jotain siitä, kuinka kirjoittamiseen eläydyn ja uppoudun. Mielikuvitus laukkaa ihan kympillä mukana, enkä voi kirjoittaessani sietää minusta riippumattomia keskeytyksiä. Kirjoittamisen jälkeen olo on piinaava, etenkin silloin kun olen ollut täydellisen uppoutunut mielikuvitukseni tuotokseen. Tuo piina on saatava pois, joko itse tai mieheni avulla. Psst.. Hän lukee näitä.. Hmm..

Aloitin blogin kirjoittamisen varovaisesti, lyhyillä jutuilla. Koko ajan skaala kirjoittamiselle tuntuu kasvavan. Aiheita ja toiveita tulee sähköpostiin ja näen niitä koko ajan ympärilläni, paikkoja joissa voisi rakastella, jossa voisi tehdä toiselle hyvää ja paikan, jossa joku katselisi. Jossa voisi kiljua ääneen ja jopa joskus nauttia pienestä kivusta. Kirjoitan pääosin teille ja muille kuin itselleni, mutta joskus kirjoittaminen antaa minulle parhaita kiksejä kautta aikojen. Mielikuvitukseni on rajaton, mutten uskalla jostain syystä toteuttaa sitä kokonaan.. Paljastaisiko se liikaa niille, jotka tietävät kenen tuotoksia nämä jutut ovat?

Tosin kyseessä on vain minun mielikuvitukseni, ei se mitä olen todellisuudessa.

Näiden juttujen kirjoittaminen alkoi jo joskus yläasteella, jolloin en edes tiennyt käytännössä mitään seksistä. Silloin minua katsottiin kieroon, silloin välitin siitä, enää en. Menetin neitsyyteni joskus noina vuosina ja vasta sen jälkeen minulle on auennut uusi maailma seksin saloista, ennen sitä en edes osannut kuvitella sitä nautintoa, minkä voi toiselle ihmiselle tuottaa. Oma valveutumiseni on tapahtunut vasta joskus myöhemmin, en edes muista milloin olen saanut ensimmäisen orgasmini rakastellessa. Miehelle on helppo näytellä, mutta siinä pettää loppujen lopuksi vain itseään, itseltään se teeskentely on pois, vaikka ei haluaisikaan pahoittaa toisen mieltä.

Tarkoituksena alunperin oli tuoda enemmän esille arkipäiviäkin, asioita, jolloin kaikki ei mene niinkuin pitää ja haluaisi ja tulee pettymyksiäkin. Jos olisin alunperin pysynyt päätöksessäni kirjoittaa myös niistä, niitä tulisi tänne nytkin. Millaista sitten on lukea siitä, että seksi kahden ihmisen välillä on floppi? Voisikohan sitä vielä harkita? Tai että seksi kahden ihmisen välillä onkin ristiriita, pettäminen tai erehdys? Tai jopa sitä näyttelyä? Onko Tihkukytkin vain nautinnon täydellisyyttä, hienoa seksiä ja tunteita vai voisiko tänne kirjoittaa myös jotain muuta?

Kirjoituksia tähän mennessä noin viikon julkaisuvälillä on kertynyt 38. Tilastoja on turha alkaa luettelemaan, kaikki varmaankin arvaavat, millä hakusanoilla tänne on eksytty.. ;-)

Tämä kirjoitus siksi, että tänään meni 50. tilaajan raja blogilistalla rikki. Kiitos!