Ehkä vain kuvittelen, mutta tunnen kummallisen kutittelun reisilläni ja jalkovälissäni kun ajattelenkin häntä. Huokauksissa voisin tuntea hänet uudestaan ja uudestaan ihollani. Nuolaisen huuliani ja imaisen alahuulen hampaideni väliin ja suljen silmäni, levottomana. Muistelen fantasiaani, uneani – ja miten se todisti, ettei kaikki olekaan aina niin kaukaista kuvitelmaa ja toiveajattelua.

Kostea kesäilta:

Olin ystäväni kanssa ulkona. Iloisina, nauravaisina, tosin jokseenkin tylsistyneinä vähäiseen ihmismäärään paikallisissa ravintoloissa ja terasseilla. Hilpeä nousuhumala teki minusta ja katseestani uneliaan, mietteliään näköisen ja ystäväni nauroikin minulle, että taidan elää päiväunissani jossakin vällyjen välissä. Kikattelin vain vähemmän nolona ja tokaisin, että tietäisitpä minkälainen peitto minulla on niissä unissani mukana.

Iso ja karvainen. Kuuma ja voimakas. Märät huulet ja kivikova mulkku.

Tilasin juoman, toisenkin ja kulauttelin, nautiskelin niitä siinä tiskillä ihan muina naisina ja koetin esittää viatonta. Minullahan ei koskaan ole mitään mielessä, ei ikuna, kiltti naapurintyttö minä olin ja olen vieläkin. Kuvitelmissani vain muutun siksi, joka minä joskus, edes kerran haluaisin olla. Se peto, joka vie miestä.

Käännyin katselemaan ympärilleni humalasta uneliain silmin ja näin jotain. Siellä se seisoi, oviaukon vieressä. Mies, pitkä, vahva, komea. Se kääntyi katsomaan minuun. Suoraan minuun eikä kenenkään muuhun. Ujona minä käänsin katseeni pois, nojasin vasten baaritiskiä ja imin paukkuani pillistä, lähes paniikissa nähden sivusilmällä tuon epämääräisen hahmon liikkuvan minua ja ystävääni kohti. Paniikki kasvoi entisestään, mutta kun joku pysähtyi viereeni, huomasin, että kaikki selkeni, minusta tuli hetkessä se peto, jonka joskus salaisissa haaveissani kuvittelin olevani. Johtuiko se siitä, että koskaan kukaan niin komea, niin upea urospuolinen ei ollut minua lähestynyt? Johtuiko se siitä? Pakko, sillä minä muutuin sillä sekunnilla rohkeaksi, vietteleväksi ja hurmaavaksi naiseksi. Minä muutuin ujosta hiirulaisesta hetkessä ja lähdin mukaan leikkiin niinkuin minulla ei olisi mitään menetettävää. Kerrankin!

Ystäväni katsoi silmät sirrillään minuun, oliko tuo nyt se sama ystävä, kenen kanssa hän oli lähtenyt liikenteeseen, kuulin nuo sanat häneltä jälkikäteen. Ihan kuin hänen viereensä olisi rantautunut maailman parhaan itsetunnon omaava nainen, joka halusi tuon miehen, kenen kanssa jutteli.

Peto.

Sitä mukaa, kun juttelin miehen kanssa hänen syödessä minua silmillään, olin aivan varma, että sormia napsauttamalla tuo mies tuosta lähtisi mukaani – ihan mihin vain. En voinut uskoa sitä, mutta miehen siinä flirttaillessa minä pistin parastani ja sain takaisin parasta, juuri kaikkea mistä nautin. Humalatilani kieltämättä vaikutti harkintakykyyni, mutta sanoin miehelle jossain vaiheessa;

Lähdetään täältä.

Ja mehän lähdimme. Sanainen leikki jatkui aina narikkaan saakka, mutta kun pääsimme pihalle, mies nappasi minusta kiinni ja painoi selkäni rakennuksen rosoista seinää vasten, suuteli minua niin että olin hukkua siihen ja sanoi, ettei ole koskaan halunnut ketään näin paljon ja näin nopeasti, minä olen vain kiltti mies, anna anteeksi.

Imin miestä itseäni vasten, lähemmäs, enemmän, nyt heti. Halusin, suutelin himokkaasti, kielemme luikertelivat toisissaan kiinni ja huulemme olivat kuumat, märät ja himosta turrat, kuitenkin kaiken aistivat. Hänen sormensa hiuksissani, hänen tuoksunsa sieraimissani, makunsa kielläni ja huulillani, minua himotti, himotti niin paljon, että olisin voinut kiljua siinä paikassa, miehen suu suussani kuitenkin esti ja peitti muminani.

Paikka ei ollut lainkaan sovelias, ehkä jossain vaiheessa senkin itsellemme onnistuimme selvittämään ja lähdimme kävelemään, minä hiuksiani haroen, molemmat toisiamme vilkuillen ja hymyillen epäuskoisena. Minä etenkin, olin aivan varma, että olin siirtynyt siihen fantasiaani, jossa minulla oli miestä, paljon isoa karvaista komeaa miestä ja suunnattoman kivikova mulkku nautittavana. Vilkuilin häntä kuin salaa, ei, ei hän ollut ihan siitä kuvitelmastani, mutta melko lähellä sitä. Ei, hänellä ei ollut ruskeita silmiä, eikä tummaa parransänkeä, joka raapisi ihoani kiihottavasti. Hän vain oli – mies. Iso mies.

Hän nosti minut istumaan jotain seinää vasten, jos vain voi olla, niin vielä karheampaa rappausta siinä oli kuin aikaisemmin. Seinässä oli uloke, jonka päällä oli pelti. Siinä minä istuin mies jalkojeni välissä silittämässä minun poskiani, huuliani, hiuksiani ja katselemassa minua. Katselin takaisin, otin kiinni hartioista ja vedin kiinni itseeni, suutelemaan jopa kiihkeämmin kuin aikaisemmin.

Se tuntui juuri uneltani, se ei vain näyttänyt siltä. Se tuntui juuri siltä miltä sen kuvittelinkin tuntuvan, kun mies kouraisi rintaani, karhealla kädellään hakeutui paitani alle, herkälle iholleni ja piti rintaani kädessään, pian toistakin. Unessa huomasin, että minun paitani oli auki ja vaadin kuiskaten lisää. Vaadin niin kovin, että jalkovälini tuntui pakahtuvalta ilmapallolta, joka on räjähtämispisteessä. Karhea parransänki raapimassa rintojeni herkkää ihoa, märät, kuumat huulet leikkimässä nänneilläni, kaikki tuntemukset sekoittumassa toisiinsa. Kädet vartalollani, lisää auenneilla vaatteillani ja huulet joka paikassa. Kuulin oman huohotukseni ja hengitykseni kiivauden, tahdin, johon en koskaan ollut hengittänyt. Näin tähtitaivaan, vai oliko se sittenkin oma silmäluomieni taus, joka täyttyi valopisteistä, kun tunsin pakahtuvani pelkästä nautinnosta?

Pidin silmäni kiinni, kun mies avasi housuni, auttoi minua riisumaan ne ja nosti minut takaisin istumaan. Pidin silmäni kiinni, kun mies otti kiinni leuastani ja suuteli minua hellästi, aivan kuin sanoen, älä pelkää, et sinä jää ilman. Minä vain ajattelin että pane minua nyt ja todista minun uneni todeksi, pane minua nyt jo saakeli! Ja mieshän pani.

Hän upotti kivikovan, kuuman ja kostean, kookkaan kalunsa minuun, hitaasti ensin ja sitten niin saatanan kovaa. Hän painoi kyrpäänsä minuun ja minä en voinut muuta kuin päästää ääniä, voihkia ääneen, puristaa häntä sieltä mistä kiinni sain, siirtää käsiäni paikasta toiseen ja kerta kerran, työntö työnnön jälkeen huomata, miten kynteni painuivat enemmän kiinni hänen ihoonsa tai omiin kämmeniini jonkun vaatteen läpi. Minä olin tukehtumaisillani, kun tuo mies nai minua sielunsa kyllyydestä, mutta minä jumalauta nautin siitä! Minun unelmani, kaikkea muuta paitsi paikkaa ja ulkonäköä lukuunottamatta, kävi toteen. Paljon karvoja, paljon miestä, mitään muuta en halunnutkaan kuin sitä nautintoa ja tunnetta.

Räjähdin hänen mulkkunsa ympärille, hänen käsilleen, joka paikkaan, samaan aikaan kun loistava pikapanomme jonkun rakennuksen parkkipaikalla huipentui hänen laukeamiseensa, hänen ärähtäessään ääneen. Mikäli mahdollista, hänen kalunsa kovettui entisestään ja alkoi sykkimään, purkamaan laavaansa minuun ja minä nautin siitä enemmän kuin mistään muusta. Mies puri minua olkapäästä, minä upotin kynteni hänen selkäänsä enkä välittänyt kivusta, jota toisillemme aiheutimme, etenkään siitä, että minuun sattui – siitä tiesin, että se oli todellista, minua ei enää tarvinnut nipistää. Uneni ei ollutkaan pelkkä uni, vaan se toinen puolikaskin siitä unesta, fantasiasta oli olemassa sittenkin.

Se joka herätti minussa sen Pedon – joka ei kuitenkaan vienyt miestä, vaan minut.