Nainen on keräämässä sieniä metsässä. Normaali sienestysmeininki, vähän kykitään jossain mättäällä ja siirrytään eteenpäin katse maahan painuneena ja kytätään uusia mahdollisia sienipaikkoja. Hän on samoillut metsässä jo pari tuntia, saamatta kuitenkaan suurta saalista toivomiaan sieniä ja hänellä on jo hieman kylmä. Hän katsoo koriinsa ja tuhahtaa huvittuneena. Olen minäkin mettäläinen, hän miettii hiljaskeen. Hän istahtaa puunjuureen isolle, pehmeälle mättäälle ja arvioi matkan autolle. Ehkä vartti. Ei kauaa. Hän on pakannut eväät mukaansa ja avaa reppunsa. Termosmukissa on höyryävää teetä, joka tuoksuu ihanasti hedelmille, se tuo naisen mieleen lämpimän kesän. Hän on myös laittanut itselleen pari voileipää ja päättää syödä ne teensä kanssa siinä mättäällä istuen.

Mupeltaessaan välipalaansa hän katselee metsää. Hän ei muista käyneensä tässä aiemmin, näyttää melkein aavemaiselta, kun pitkät saniaisenlehdet levittäytyvät hänen molemmilla puolillaan metsää, kosteus leijailee jo laskevassa hämärässä ja nainen nuuhkii ilmaa. Hän haukkaa leivästään, siemaisee vähän kuumaa teetä ja on melkein tukehtua niihin, kun kuulee rasahduksen aivan läheltä. Hän jännittyy paikoilleen leivänmurut huulissaan ja kuuntelee. On ihan hiljaista, mutta hän päättää kääntyä katsomaan ympärilleen. Jännityksestä pamppaileva rinta kohoilee ja nainen kuvittelee hengityksensä höyryävän, niin hyytävä tunnelma hänen mielestään on. Hän kääntyy ensin toiseen suuntaan, ei mitään eikä ketään. Jo vähän helpottuneempana hän kääntyy ja on saada sydänhalvauksen, kun näkee vieressään, hieman takaviistossa seisovan miehen. Ensin hän ei näe kunnolla, joten hän kiljaisee kuuluvasti ja säpsähtää rynnäten pystyyn. Tee kaatuu siinä rytäkässä ja leivätkin viskaantuvat maahan. Nainen on kauhusta suunniltaan ja kompuroi sijoiltaan hieman kauemmas.

-En minä sentään noin pelottava voi olla. Mies sanoo ja heilauttaa sienikoriaan huvittuneena.

-Minä olen täällä samoissa aikeissa kuin sinä, ihan vilpittömästi epäonnistumassa sienestyksessäni.

Mies vilkaisee naisen koria, jossa ei ole juuri yhtään mitään.

- Katso nyt, ihan yhtä onnekas olen minäkin ollut, mies tuumaa kuin rohkaisten naista rauhoittumaan.

Nainen hengittää yhä kiivaasti, mutta rauhoittuu jo miehen huulenheitosta. Hän kurkkii varovasti miehen koriin ja huokaisee.

-Hetken jo luulin, että joku on tulossa syömään minut, nainen sanoo ja tuhahtaa päälle, huokaisee syvään ja hymyilee miehelle. Hmm.. Mieshän näyttää hyvltä kaikkineen, miettii nainen itsekseen ja punnitsee, mitä miehellä mahtaa olla mielessä. Hän katsoo ympärilleen ja harmittelee ääneen pilalle menneitä eväitään. Mies päättää auttaa neitoa hädässä ja tarjoaa omistaan. Tällä on kuumaa kahvia täynnä oleva termospullo ja kaksi lihapiirakkaa, nainen miettii että ompa miehekästä raahata valmiita lihapiirakoita metsään, mutta suostuu kuitenkin miehen tarjoukseen.

He istuvat mättäälle vierekkäin ja vertailevat hetken sienisaaliitaan, ihan lähellä toisiaan. Nainen haistaa kahvin miehen hengityksessä ja näkee ihan läheltä miehen tumman parransängen, kun tämä kurkkii naisen jaloissa olevaan koriin ja luettelee sienilajeja, kaikkia niitä kahta, jotka nainen on halunnut kerätä, toisinsanoen ainoat, jotka nainen on löytänyt. Mies taas tuntee naisen tuoksun, äskeisen teen aromi on jäänyt vielä naisen huulille ja tuoksuu vielä hengityksessä. Naisen hiukset tuoksuvat myös hyvälle, raikkaalle. Mies nuuhkii varovasti ja huomaa naisen katselevan häntä. Heidän katseensa kohtaavat sekunniksi, kohta toiseksi – pian he katselevat toisiaan herkeämättä. Mies vie kätensä naisen kädelle, ihan kuin kysyäkseen, mitä nainen haluaa, onko nainen tosissaan. Miehen tummissa silmissä on kysyvä katse ja nainen huomaa sen ja nolona kääntää päätään hieman. Hän painautuu vähän lähemmäs miestä ja huomaa suun olevan niin lähellä, niin houkuttelevana. Nainen huomaa, että haluaa, nainen on utelias eläin keskellä metsää ja sopivan kumppaniehdokkaan löytyessä mikään ei tulisi hänen uteliaisuutensa tielle. Hän painaa huulensa tunnustelevasti miehen huulille, ihan vain hipaisten, maistaen. Mies vastaa samalla tavalla, huulet vain pyyhkäisevät toisiaan.

Jälleen he uppoutuvat toinen toistensa kasvoihin, silmiin, mutta vain pariksi sekunniksi, hakien varmistusta toiselta. Mies ottaa naista kiinni niskasta, tukistaa hiustupsua hellästi ja vetää naisen puoleensa. Suudelma on aluksi varovainen, opetteleva ja kunnes se yltyy, nainen tuntee, ettei kukaan mies ole koskaan vielä vienyt häntä tällä tavalla, näin nopeasti.

Kahvimukit tipahtavat maahan, lihapiirakat jäävät syömättä, nainen ja mies suorastaan kaatavat toisensa pehmeälle mättäälle ja painivat suudelmissaan, hyväillen koko ajan enemmän, lähempää ihoa. Kuumat kädet etsivät kuumimmat paikat vartaloilta ja vaatteet vähenevät riuhtoen, repien ja kuitenkin tukalan hitaasti. Molemmat haluavat tässä ja nyt, ei kohta vaan heti. Kanervat taittuvat heidän tieltään, kun he känntyilevät vuoroin päällekkäin aavistuksen kosteassa sammaleessa, saniaisten seassa puun juurella. He ovat suojassa kaikelta ulkopuoliselta ja vain sen takia, että heidän yhteinen himonsa on sokaissut heidät. Heidän yhteinen paininsa on himoa, pakottavaa, armotonta himoa ja sen on saatava täyttymyksensä – nyt.

Mies nostaa naisen nojaamaan puuta vasten, naisella on enää päällään t- paita ja housunsa. Mies avaa naisen housut, nainen nostaa takapuoltaan ja auttaa miestä riisumaan alapäänsä. Mies riisuu itsensäkin ja samalla katsoo naista, joka hengittää kiihkeästi, kiihkeämmin kuin kukaan hänen tuntemistaan naisista aikaisemmin. Naisen silmistä paistaa puhdas kiima, niin himokas katse, että miehen nivusia pakottaa entistä enemmän koko ajan, jos ei aikaisemmin jo tuntunut, niin nyt viimeistään hänen on saatava naida. Hän riuhtoo housunsa puoleen reiteen, vetää naisen housut kokonaan pois ja menee hieman lähemmäksi. Hän koettaa malttaa mielensä vielä hetkeksi, vaikka paljas kalu sykkii ahneen oloisena osoitellen naisen suuntaan. Mies painaa kätensä naisen kummulle, liu’uttaa sormensa tämän mahlaan, upottaa kaksi sormea naisen sisään ja kuuntelee naisen entisestään kiihtyvään hengitystä suudellessaan tämän kaulaa, näykkiessään korvalehteä ja kiusatessaan sormillaan naisen pillua. Niin märkä, mies huokaisee ääneen ja vetää sormensa ulos naisen herkusta. Nainen tuntee pakahtuvansa halusta ja anelee silmillään, hengityksellään ja käsillään miestä ottamaan hänet nyt siinä, ihan heti.

Mies ottaa naista molemmilla käsillä pakaroista kiinni ja nostaa tätä ylemmäs männyn runkoa pitkin. Nainen nojautuu puuhun ja asettaa jalkansa miehen lantiolle. Hän voi jo tuntea kivikovan, vaativan kalun mirrinsä huulilla, liukkauden, kun kalun kärki koskettelee sisäänkäyntiä ja lipsuu siinä. Nainen liikuttaa lantiotaan kutsuvasti, vaativasti ja tuntee jopa olevansa vihainen, ellei kohta sitä munaa saisi sisäänsä. Mies huomaa sen ja ohjaa muitta mutkitta kalun naisen sisään. Se solahtaa kuumaan piiloonsa ja liukuu vaivattomasti sisään ja ulos käytävässään. Mies murisee kovaan ääneen ja joutuu tekemään kaikkensa, jottei vielä tulisi, hän ei halua vielä, hän haluaa nauttia tästä naisesta, tästä eläimellisestä himosta. Nainen voihkii hänen käsittelyssään eikä mies voi olla nauttimatta siitä, että saa jonkun noin kiimaiseksi, noin kuumaksi ja villiksi.

Nainen repii miestä hiuksista ja takin rivelyksistä, suudelmat painuvat kovina ja hengästyneinä toisiaan kohti, kielet nuolevat toisiaan ja huuliaan. Miehen ja naisen vartalot sekoittuvat yhteiseen rytmiin keskellä metsää. Naisen selkä hankautuu puun raastavaa, kaarnaista runkoa vasten, mutta nainen ei ehdi eikä halua välittää siitä. Hän suorastaan kiihottuu siitä lisää, vaikka tietää, että hänen vaalea ihonsa on verisiä nirhaumia täynnä tämän jälkeen. Hän ajattelee vain miestä, miestä joka ohjaa kalua hänen sisäänsä taitavasti, taivaallisen tuntuisin työnnöin kerta kerran jälkeen. Nainen kiljaisee nautinnosta tullessaan ja tuntee täyttymyksen nousevan haaruksista ihan joka paikkaan. Mies survoo kuumaa, kivikovaa ja äärimmilleen turvonnutta kaluaan naiseen eläimellisellä voimalla, viimeiset työnnöt julmasti täristen ja äänekkäästi murahdellen, hengitystä pidättäen. He tärisevät loppuun saakka yhteisissä tähdissä siinä sammaleella, mäntyvanhusta vasten, vastakkain asettuneina ja toisiinsa takertuneina.

- Kaikkeen sitä metsässä törmääkin. Minulla olisi muuten vähän nälkä. Nainen virnuilee miehelle ilkikurisesti.

- Miten olisi sienimuhennos? Mies naurahtaa ja laskee, että heidän molempien keräämistä määristä voisi hyvinkin saada jotain aikaan.

Ehkä jotain muutakin.. Muhennosta...